Pisti niin vituttamaan, et avaudun tännekki... Kuulemma saan tehdä mitä vaan ?!?! No niinpä saan, en voi tehdä YHTÄÄN mitään mitä oikeesti haluisin! En nyt ala kirjottamaan mitään luetteloa tänne, et mitä haluaisin tehdä ( se ei loppuis ikinä) ja teistä tuntuu varmaa tosi lapselliselta, kun sanon, et ois mustaki kiva käydä terassilla juomassa ölppä ja sitte ravata kaikki kaupat läpitte ja mennä sen jälkee vaikka leffaan ja pyytää kavereita ulos syömää ja juoda lasi punkkua... Mahtua omiin vaatteisiin !!! Käydä hermosavuilla, ottaa äkkilähtö teneriffalle, syödä kylmäsavulohta....nukkua edes yö putkeen, ilma et täytyy sata kertaa käydä kusella. Juu Tiijän, itse oon hankkiutunu paksuksi, voi voi, en mä sitä tässä valittanutkaa, vaan sitä et kun kaikki ei ymmärrä, et se lapsen tekeminen vaatii toiselta melko ison ponnistuksen. Tähä päälle ku lyödään kaikki kivut ja vaivat ja muut suositukset et mitä et saa tehdä, nii alkaa elämän näyttää aika suppealta. Osu niin kipu pisteeseen, kun hypitään noin silmille ja isketään faktoja pöytää, Joopa joo sanon minä....... Jotenkin tosi ahdistavaa ku joku tietää muka paremmin et miltä susta tuntuu, mitä oot tehny ja mitä et oo tehny, mää voisin valaista vähän asiaa ja haluisin et kaikki ei raskaana olevat kukkahattutädit pitää turpansa kii, iha samalla tavalla kuin kaikki miehetki, jotka ei oikeesti tiijä mistään mitää, vaik niillä ois kolmekymmentä lasta.

Voisiko olla mitenkään välillä vähän vähemmän raskaana? Johonki paikkaan sattuu koko ajan, närästää, supistaa tai jotaki muuta vaivaa. Jos ei fyysisesti oo mitää, nii oon sitte yks tunteiden multihuipentuma, osaan muutamassa minuutissa näyttää melkee koko tunteiden kirjon :). Onneks tästä hommasta saa mitä ihanimman palkinnon. Mitään ihmeellistä ei oo tapahtunut, mulla on vaan melkein joka päivä kipeitä supistuksia, jotka onneksi asettuu levolla ja särkylääkkeillä. Intoa ois siivota, mutta vointi ei anna periksi. Ens viikolla pitää mennä viel näinkin isolla viikolla sokerirasitus testii... Saapa nähdä mitä siitä tulee, ku mulla tulee tosi huono olo jos oon syömättä liian pitkään... Eli mussutan koko ajan jotakin jos oon kotona. Mistä tuli mieleen et Mulle on sanottu et onpas sulla pieni maha....no ei todellakaan ole! Oon ihan valtava verrattuna siihe mitä normaalisti olisin :D ei oo kyl aavistustakaan paljon mulla on noussut nyt paino, se on varmasti melko huimilla lukemilla... Noh, niitä tietä sitte ens viikolla. Sitte perjantaina näkee taas vauvaa ja tietää et pitääkö mennä sektioon.

Kipuilua.

Meikä on nyt toista yötä oyssissa, kun mulla alko kotona joku ihme menkka jomotus. Eli toisin sanoen, olin flunssassa pari päivää ja öisin paukutti harjoitus supistusta toisen perään. Toisen yön jälkee sitte aamulla alko kipiä jomotus. Enkä ois ees jaksanu lähtiä tänne alunperin, ku tuntu et eihä tässä mitää oo, ku ei oo supistellut. Täällä sitte heti ottivat pissa ja veri näytteet, jotka meni sitte labraa. Eipä niissäkään mitää kummempaa, sokeri oli vaa yhellä plussalla, no mua on sitte nytten seurailtu aina Ruuan jälkeen. Sen jälkee ajoivat käyrää, joka näyttikin sitte supistuksia. Sitten pääsinki jo lääkärille ja siellä ronkittiin joka paikk. Kohdun suu oli kiinni ja kaulaa jäljellä se viis senttiä. Vauvalla kaikki hyvin ja muuta semmosta. Halusivat sitte pitää mut täällä kuitenkin yön ylitse. Mut laitettiin samalle osastolle kuin käynnistykseen tulevat mammat, jibii. Kumpiki valitti koko ajan, ähkivät jq puhkivat ja sitten taas ihmeteltii että ku mitää ei tapahdu...Noh,joka tapauksessa päivän myötä mulla alko sitte uudestaa tämä selkä kipuilu, joka osoittautui sitte supistuksiksi. Yhtää en saa kävellä ja kuulemma ei voi antaa supistuksia estävää lääkettä, kun mulla on niin alhaiset verenpaineet jo valmiiksi. Yö meni ihan jees, mut heräsin viideltä siihe et täyty päästä vessaa. Ku tulin takasi nii tää toinen mamma kuorsas niin saatanan lujaa että en sitte saanu enää nukuttua ollenkaan. Päivällä taas alko kipuilu ja oon saanu särkylääkettä ja käyrää on ajeltu. Illalla sitte siin seitsemän aikaa pääsin lääkärille ja siinäpä se sitte näky, et kohdunkaula oli lähtenyt lyhentymään. Lisää öitä sairaalassa, jeee....... Huomenna pääsen kotii, jos mitää kummempaa ei tapahdu ja Sitte pitää alkaa miettimää näitä järjestelyjä uusiksi. Iha itkettää, en oo koskaa tykännyt sairaaloista ja vituttaa nii armottomasti tuo huonekaverin naama ja jatkuva vinetys ja huokailu, et kyllä tulee melko ikävä kotia...

hyi

Mulla maistuu jatkuvasti suussa semmonen ihmeellinen metallinen maku... Tai sitte joku fairy, nytki kivasti kieltä pistelee, sama ku ois pessy suuta vähä saippualla. Iha jees viikko ollu, mitä nyt oon nukkunu huonosti ku miehellä on yövuoro, suomeksi se tarkottaa mun kohdalla sitä, että nukun huonosti yön ja päivällä muutaman tunnin sitte tän kainalossa. Sen kanssa on nii helppo nukkua ku saan tuettua sitte itteni hyvi :DDD

Kolme viikkoo ois vielä siihe äpkl käyntii, sillo saatetaa jo tietää et millo meijän pieni  syntyy, vähä kumma aatella. Se liikkuminen on muuteki alkanu olemaan vain sitä, et siirrellää jalkoja tossa mun pallean kohdalla, ei enää voltteja ja kuperkeikkoja.. Saatan kyl yöllä herätä siihe ku hän päättääki kääntyä poikittain vatsassa, ei muuten tunnu mukavalta. Mut sellasia tyypillisiä liikkeitä on et tuntuu ku alhaalla pyörii pää, tossa alavatsalla osuu kyynerpää sillo tällö ja ylhäällä on peppu kivasti painamassa mun palleaa. kylkiluihi sitte potkitaa senki eestä, jos muute ollaan rauhassa.

Ihana toi esikko, ku se oppii koko ajan uusia sanoja. Eläimiä tulee vaikka millä mitalla, mut kyl koira on kaikista mieluisin. Sit nyt lempi leikki on tavaroiden piilottelun ja tunkemisen ahtaisiin koloihin lisäksi näyttää, et missä on hänen ja muiden eri ruumiin osat. Esim. Nenä, silmät, korvat, suu ja napa on niitä mitä koko ajan pitää höpöttää ja tökkiä.

Tänää LA:han jäljellä 80päivää :)