Kipuilua.

Meikä on nyt toista yötä oyssissa, kun mulla alko kotona joku ihme menkka jomotus. Eli toisin sanoen, olin flunssassa pari päivää ja öisin paukutti harjoitus supistusta toisen perään. Toisen yön jälkee sitte aamulla alko kipiä jomotus. Enkä ois ees jaksanu lähtiä tänne alunperin, ku tuntu et eihä tässä mitää oo, ku ei oo supistellut. Täällä sitte heti ottivat pissa ja veri näytteet, jotka meni sitte labraa. Eipä niissäkään mitää kummempaa, sokeri oli vaa yhellä plussalla, no mua on sitte nytten seurailtu aina Ruuan jälkeen. Sen jälkee ajoivat käyrää, joka näyttikin sitte supistuksia. Sitten pääsinki jo lääkärille ja siellä ronkittiin joka paikk. Kohdun suu oli kiinni ja kaulaa jäljellä se viis senttiä. Vauvalla kaikki hyvin ja muuta semmosta. Halusivat sitte pitää mut täällä kuitenkin yön ylitse. Mut laitettiin samalle osastolle kuin käynnistykseen tulevat mammat, jibii. Kumpiki valitti koko ajan, ähkivät jq puhkivat ja sitten taas ihmeteltii että ku mitää ei tapahdu...Noh,joka tapauksessa päivän myötä mulla alko sitte uudestaa tämä selkä kipuilu, joka osoittautui sitte supistuksiksi. Yhtää en saa kävellä ja kuulemma ei voi antaa supistuksia estävää lääkettä, kun mulla on niin alhaiset verenpaineet jo valmiiksi. Yö meni ihan jees, mut heräsin viideltä siihe et täyty päästä vessaa. Ku tulin takasi nii tää toinen mamma kuorsas niin saatanan lujaa että en sitte saanu enää nukuttua ollenkaan. Päivällä taas alko kipuilu ja oon saanu särkylääkettä ja käyrää on ajeltu. Illalla sitte siin seitsemän aikaa pääsin lääkärille ja siinäpä se sitte näky, et kohdunkaula oli lähtenyt lyhentymään. Lisää öitä sairaalassa, jeee....... Huomenna pääsen kotii, jos mitää kummempaa ei tapahdu ja Sitte pitää alkaa miettimää näitä järjestelyjä uusiksi. Iha itkettää, en oo koskaa tykännyt sairaaloista ja vituttaa nii armottomasti tuo huonekaverin naama ja jatkuva vinetys ja huokailu, et kyllä tulee melko ikävä kotia...