Blogi

Eli alan kirjoittelemaan nyt kokonaan eri blogiin, pidän tän odotus blogin pelkkänä odotus blogina :)
Jos siis vielä kiinnostaa seurailla (ei kylläkään enään raskaus höpinöitä), niin blogi löytyy täältä:

                                   Uusi blogi

Synnyttämistä

Päivä 1.
Noustiin ylös 7.00, niin ku joka aamu. Aamu toimet, syönti ja muumeja. Yhdeksan aikaa huomasin, et tulee harjoitus suppareita 10min välein. Niitä jatku siihen kolmeen asti, muuttuvat kivuliaiksi ja mun oli hankala olla, muttei kuitenkaan liian hankala. Siinä soiteltiin esikoiselle hoitopaikka ja kuuden aikaan tultiin oys, mulla melko napakat supistukset 5min välein. Noh, sisätutkimushan me tehtii, 2cm auki, venytettävissä vähän enemmän, kanavaa sentti... Osastollehan mut tietenkin siirrettiin. Mies lähti siitä sitten töihin ja mä jäin ihmettelemään niitä supistuksia. Yön olin kipeä ja aamulla 4cm auki.

Päivä 2.
Päiväksi supistukset katos, nukuin ja ihmettelin siinä niitä. Itketti ja siinä taisin vähän kivusta ja väsyneisyydestä itkeäkkin... Pääsin käymään illalla lääkärillä, sama tilanne, venytettävissä, kanavaa sentti...Yön supistelin kipeästi...mut sain sitten lääkkeen ja unta aamu yöstä.

Päivä 3
Huoh. Aamulla pääsin sitten lääkärille joka oli ihana ja ymmärtäväinen, sain puhuttua mieltä painavista asioista ja lupasi että huomenna voidaan puhkaista kalvot, et eihän kukaan jaksa tollasta tilannetta loputtomiin. Sisätutkimuksessa sama tilanne. Kävin sitten sen tutkimuksen päälle vetämässä kunnon rallia tuolla portaissa ja soittelemassa miehelle ja mummoille tilanteet. Menin sitten kanttiiniin kahville, kun ei siitä kävelemisestä ollut mitään apua, jäipä kahvit juomatta, kun vauva alko painamaan tuolla alakerrassa ihan sika kipeästi paikkoja... Sain sitte raahattua itseni osastolle, jossa mut laitettiin käyrään, mut tulin niin kipeäksi siitä vauvan pään painattamisesta, et päästivät mut pois ja sain jonkun piikin, kun en voinut enään istua tai maata, kun sattu niin saatanasti. Sitten ku tää piikki alko vaikuttaa, pistin maate ja niinhän ne supistukset alko tuntumaan alle 10min välein, lääkkeestä huolimatta. Siinä puolituntia seurasin niitä ja ilmotin kätilölle, samassa mun mieski sitte pölähti siihen. Aloinkin olla jo niin kipeä taas, ettei voinu istua tai maata, se kätilö sanoki, että tehdää sisätutkimus. Edelleen sen saman verran auki, mut se kanava oli kadonnu! Ja supistukset tuli sen 5min välein. JA OLI KIPEITÄ, oikeasti. Sanoin siinä, että nyt haluaisin ilokaasua, tää sattuu. Se meniki soittamaan synnytysosastolle, et ottaako ne mua sinne... Tosi tuskaiset 5min, kun ootettiin tuomiota. JA JES ne otti mut sinne. Siinä vaihtoin sen paidan, joka on takaa auki päälle ja lähettii osastolle kävellen, ku en ois voinu istua pyörätuolissa enää. Tuntu se pikku matka ihan järkyttävältä, mulla tuli niin saatanan kuuma ja tuskat aivan järkyttävät.

Päästii huoneeseen nro8, kätilö kyseli, et millasta kivunlievitystä haluat, päätin et otan ilokaasua ja tehtiin mulle sisätutkimuskin, siitä ei vaan meinannu tulla mitään, kun makaaminen oli yhtä tuskaa. Lopulta kun sain sen kaasun, niin taivaan portit aukeni. Ihana tunne, vei multa kaikki kivut pois, kun osasin ottaa sen oikeeseen aikaan. Ymmärrän, et joistaki tää tuntuu uskomattomalta, mut vei oikeasti. Oli ihan mahtava olla ilman kipuja!
Päästiin siin 4 aikaan saliin ja aukesin puolessa tunnissa sen sentin aina. Kuuden sentin kohdalla alko sen ilokaasun vaikutus olemaan liian vähäinen ja mulle annettiin kohdunkaulan puudutus. Taas helpotti ja mies siin laitto radionki päälle, kätilö lähti käymään jossain. Vaan heti ku se kätilö lähti johonkin, mua alko ponnistuttamaan ja sain ähkästyä vaan "kätilö, nyt, äkkiä" ja tuli kiire. 5min siitä nii oli tyttö maailmassa. Aukesin sen 4cm ihan muutamaan minuuttiin : D. Et sillain. Viralliset merkinnät lapsesta oli et synty Klo17.53, Pituutta 50cm, painoa 3715g, hattu 345. Sai 9-9-9 apgareista ja nyt on voittaja fiilis :). Kipeetä kävi ja piti tikatakkin, mut pystyin istumaan. SIIS ISTUMAAN ! Aivan mahtava tunne, mulla vointi hyvä ja käärö sylissä. 

Meinattiin tossa pari päivää sitten ajaa kolari, kun joku idiootti ajo mustalla uudehkolla farkku bemarilla melkee keulaan. Propsit tälle kyseiselle kuskille, kun lähdit ohittamaan rekkaa risteysalueella, jossa on molemminpuoleinen ohituskielto ja vieläpä mutkaa vasten. Mun piti väistää omalta kaistalta penkereelle, ja nyt kivasti autossa joku kolisee. Eikä vaivautunut edes pysähtymään katsomaan, jatko vaan matkaa. Siinäpä sitte oltais oltu, minä viimeisillään raskaana ja tyttö kyydissä. KAIKEN LISÄKSI KUSKI OLI KESKI-IKÄINEN MIES. Siinä meillä kyllä taas mestari kuski. Vituttaa ku tollasia idiootteja ei saada kiinni.

Mutta joo. Kävin mää tosiaan neuvolassakin mutkan maanantaina. Eipä ollu mitään normaalista poikkeavaa, hemppa 114 (alunperin 145) paineet 111/70, turvotus ++, kohdunpohjan korkeus YHÄ 36cm.....

Keskiviikkona oli sitten viimeinen äitipoli aika, ultrasivat että lapsivettä on normaalisti ja mittasivat sen kystisen muutoksen. Ei muutoksia. Sisätutkimuksessa olin auki kahdelle sormelle, kanavaa edelleen jäljellä, mutta täysin pehmentynyt Ja kalvot pullisteli....Ultraamassa muuten oli taas tää osastonjohtaja. Sano siin samalla et vauvaa ei tarvi viedä pois heti synnytyksen jälkeen, normaalisti saadaan olla vauvan kanssa, sitten kun osastolle siirrytään, niin aletaan tutkimaan vauvaa tarkemmin.



Mulla on tullut tiistaista asti veristä vuotoa päivittäin, ihan sponttaanisti siis alkanut joka kerta. Kuulemma kohdunsuun kypsymisestä johtuu... Huoh, mulle on alkanut tää vauva tuntumaan NIIN epätodelliselta, en voi uskoa et mun mahassa on vauva, saati et kohta se on käsivarsilla. Tuntuu et oon kuvitellut koko jutun. Kivuttomia supistuksia tulee melkeen kokonajan , kramppailen milloin mihinkin asentoon..

Oispa tää jo ohitse....

Kuvapostaus

Olin suurimman osan kirppari vaatteista kerennyt laittaa jo pesuun, niistä ei siis kuvaa ole luvassa... Mut siis 

tässä ois tää eka, eli pimennysverho neitin huoneessa, oon tosi mielissään tästä ostoksesta :)

Eipähän heräile enään sen takia, kun on liian valoisaa. Otin tossa sitten samalla kuvan taulusta, jonka ostin eilen. 

Siellä kodin ykkösessä oli myös semmonen iiso Helinä-keiju taulu, jonka oisin kans halunnut ostaa, makso ikävä kyllä 80euroa! Joten..

Aloin piirtämään itse tytön huoneeseen taulua, samalla sain inspiksen näin muutenkin, toinen tuleva taulu (jonka teen kylläkin tietokoneella) ois sitten tässä, tai luonnos siitäkin.

Oon siis ihan avuton värittämään, eli siksi teen tämän tietokoneella, jotta saan kauniit värit koneella. En väitä että oisin ihan 100% päästäni piirtänyt nämä kuvat, mut vaikka mallia olen ottanut, niin oon tehnyt kummastakin kuvasta oman näköisen ja muokannut kuvia mieleisekseni. Viimeisenä tässä onkin sitten tää pyörä, jonka kävin tänään hakemassa postista, sitä päästiinkin tänään kokeilemaan pikku neidin kanssa. 

Lisäsin vielä uuden kuvan masusta. Näyttäis olevan taas paljon ylempänä kuin viime viikolla, vai oonkohan ite jotenkin eriasennossa....

Voi oksetus, oon tälle aamulle oksentanu jo kolmesti, piti mennä ihan lattialle makaamaan, ettei enää tarvis oksentaa... Eli nyt tässä lattialla vedän banaania poskeen, ettei okseta sitten se, et ois tyhjä maha... Kerkesin pyykit laittaa pesuun ja astiat koneeseen, sitten hillitön pahoinvointi--> pääpolviin istumaan. Noh, hengittelin siinä, et helpottais, mut heti kun nosti pään, niin juoksun kanssa vessaan... Sitte kävin pukemassa ja saman tien takaisin vessaan... Tälläkertaa vilahti sentää sahalaidat silmissä. Ja luulen et tää viimenen kerta johtu sitte siitä, et  mulla oli yksinkertaisesti tyhjä maha, pääs vatsahapot jylläämään. Ihana kun tuon oksentamisen jälkeen aina näitä kivuttomia supistuksia vaikka kuinka kauan, koko vartalo kramppaa yhteenkohti aina jumittamaan.

Eiliseltä shoppailu reissulta tarttu sitten kodin ykkösestä vaikka mitä mukaan, siellä oli yllätys päivät :). Sain halvalla esikoisen sänkyyn kotimaisen muumi-patjan, jossa oli se jatko-osa mukana, muumi-tyynyn ja hello kitty- pimennys rullaverhon (jonka asentaminen oli muuten yhtä helvettiä, taisin siinä supistuksien kourassa tuhota koko seinän samalla....), sitten meijän telkkariin semmosen langattoman vastaanottimen, (joo tiedän, turhaa hifistelyä...) eli voin jakaa nyt netin kautta koneelta, puhelimesta yms muista vehkeistä kaikkea telkkariin ja tolla smart toimilla käyttää ite telkkaria netissä. Kirpparilta ihania lastenvaatteita sekä vauvalle että pikku emännälle, itelle pari paitaa nyt kesäksi, miehelle löysin hienon hupparin ja muutama leffa vielä gigantista ja dexterin eka tuotantokausi kotiin.

Nyt pitäis vielä suunnata kauppaan ja käydä hakemassa matkahuollosta esikoisen pyörä. Laittelen kuvia tähän postaukseen liittyen myöhemmin, ei oo mitään havaintoa, että mihin oon kameran laittanut.

Supistuksia edelleen enemmän tai vähemmän, näkyy olevan liikaa vaadittu, et lähtis vain syntymään, kyllähän tässä mennään jo rv39... Menkoista laskettu LA ois 15.6. Mut eipä se sano mitää kun söin sillo niitä pillereitä.

Autolla ajo/kyydissä olo tuntuu provosoivan jo ihan kunnolla nuita supistuksia. En tiijä onko se hyvä vai huono juttu, kun ei tiijä tekeekö ne töitä tuolla kohdunsuulla. Mut mulla ois huomenna shoppailu reissu Ouluun tiedossa, saapas nähdä mitä kaikkea kivaa sieltä löydän ! ;)
Käyn ainakin ihmettelemässä ihania vauvan vaatteita ja muuta mukavaa kirppareilla touhuamista. Sais samalla käveltyä ihan kunnolla ja laitettua tätä lasta taas tulemaan :D !

Supistukset osa 23478890

Tänään käytiin ylivieskassa, mä kävin ajamassa siellä pimeänajon ja eiköhän heti Ylivieskassa alkaneet kipeät supistukset, jotka sitten paheni ja paheni, lopulta kun ajelin takaisin päin, niin sai haukkoa jo henkeä ja takoa nyrkillä. Lopulta piti vaihtaa kuskia kun ei tullut siitä enään mitään, mut kotona nää loppu sitten kuin seinään. Siis heti kun aukaisin kotioven, loppui supistukset kuin seinään. Et en mä synnytä ikinä, ihan turha toivo... Oon tosi epätoivoinen ja ketuttaa. :(

Huoh... Edelleen supistusta supistuksen perään, kaikki typerät kolme ässää sun muut portaan kävelemiset kokeillu, tuloksetta... Yöllä nukuin vartin pätkissä sen kolme tuntia koiran unta ja välillä käveleskelin, kun supistukset poltteli niin, etten jaksanu maata..Onneksi nää menee välillä vähän heikommiksi, niin saa nukuttua. Muuten varmaa hakkaisin päätä jo seinään. Lisäksi oon käyny oksentelemassa ku nää supistukset jotenki rutistaa kaiken ulos kun kunnolla tulevat.

Koittais kävellä taas koiran kanssa, luin jostakin, et kun vauvan pää painattaa tuolla alhaalla kohdunsuuta, se alkaa väkiselläkin pienenemään. Ja kovakourainen sisätutkimus vois kans käynnistää supistukset, mut luulen, et toi seksi ajaa saman asian.... ET turhaa kai näitä lukee ympäri nettiä : D.

Koitin muuten käydä kattelemassa sitä venuksen ylikulkua, vaan täällä on niin pilvistä ettei sitä näy. Et seki meni meikältä ohitte. Ihan hienoja kuvia kuitenki netissä oli tästä kyseisestä tapahtumasta.

Koira on ainaki ollu tyytyväinen, ku sitä on nyt niin paljon ja pitkiä lenkkejä ulkoilutettu. Tympäsee vaan, ku en oo saanut siltä sitä tapaa pois, et se ei koittais ängetä kaikkien ohi kävelevien ihmisten tykö rapsutettavaksi, kun iso elukkahan tuo on ja kaikki pelkää sitä vaikka toinen onnessaa heiluttaa häntää. Noh, pikku hiljaa, kyllähän tuo kävelee jo niin kuin pyhäkoululainen muuten, ei kisko tms.

Mut hammasta purren lähden taas lyllertämään tuonne ulos, omituista toivoa, että tulis vielä kipeämmäksi : D.. Pitäkää peukkuja.

Taas mulla näinkin hauskaa asiaa. Eilen alko päivällä tulemaan kipeitä supistuksia 20min välein, jotka vaihtu sitten iltaa myöten 15min välein... Siinä kävin sitte kuumassa suihkussa, otin panadolia 2x500, kävelin ja öllöttelin. Sain yön aikana nukuttua sen pari tuntia, aamu kolmesta asti oon kävellyt ja ollu jo itkun partaalla, miksi nää ei lopu tai mee pahemmaksi???

 Oon syönyt lisää panadolia ja kävellyt, ei kummallakaan mitään vaikutusta. Aamulla yhdeksältä soitin neuvolaan, et onko sielä lääkäriä, joka vois tehdä sisätutkimuksen... No eipä oo, kun vasta ens viikolla. Siitä sitte soitto synnärille, et mitä näiden kanssa pitäis tehdä, sano et tulee vaikka siellä käymään, nii katsotaan yhdessä. Pari tuntia olin vielä kotona, kun ei nää supistukset ollu semmosia joiden kanssa ei pärjännyt, vaan ei ne loppuneetkaan tai antaneet nukkua...

 Sitte toiveikkaina oyssia kohti, jospa saisin nyt sitä vauhtia antavaa, kun sektio ois ollu kahden päivän päästä ja se erikoislääkäri lupaili, et tällä kertaa mun ei tarvi kipeänä kauan kärvistellä. No käyräänhän pääsin heti, Se piirsi viiden minuutin välein supistuksia. Sisätutkimuksessa selvis, et edelleen vaan vähän auki, mut täysin pehmentynyt ja kanavaa alle sentti. Eli siinä suhteessa asia oli edennyt. Kätilö sitte kävi sen mun käyrän ja papereiden kanssa lääkärin tykönä, joka sano et kotiin vaan ja huomenna oman neuvolan kautta lääkäriin. Tuumasin et ei siellä ole kun vasta ensi viikolla, kätilö kävi uudestaan lääkärin tykönä, joka sano, et ei voi kotiin oikein kipulääkkeitä määrätä, et mennä vielä kotiin hakemaan vauhtia synnytykseen.

 Jesssssssss mä siis pääsen kipeänä takaisin kotiin, jossa en pysty nukkumaan ja suositukset tulee viiden minuutin välein???? Hurraa sanon minä. Muuten ei tässä mitään, mut kiva sitten ihan rätti väsyneenä tulla synnyttämään, tää menee tasan samalla tavalla kuin esikoisen kanssa, eli lopulta ku pitää ponnistaa, niin en jaksa edes tehdä sitä..... Saatanan saatana, että keittää..... Kai mä sitten kävelen tämänkin yön.

Surkiaa ilmaa edelleen ! Mä jotenkin odotin, et heti kun kesäkuu alkaa, niin alkaa myös helteet ja ihanat auringon valon täytteiset päivät. Paskanmarjat, vesisadetta ja lämpötila +10. Pihalla on joo kyllä vihreää ja vehreää, kukat kukkii ja sillee, mut jos erehtyy kesävaatteilla ulos, nii saa äkkiä tulla takasi sisälle ja laittaa enemmä vaatetta.
Käytettii tänää muuten koiraa juoksemassa vapaana metsässä, vitsit että se oli onnellinen ! Oon koittanu joka päivä käydä lyllertämässä jonku kokosen lenkin, et edistäis tätä synnyttämään menemistä jotenki, vaan ei. Kaikki oireet kadonneet kuin seinään. Välillä sen verra huomaan, et vatsa kovettuu, mut se ei kyllä tunnu yhtään missään, kädellä tunnen ku toi pallo menee iha kivikovaksi.

Ollaan muuten virallisesti muutettu ! : D Sain vihdoin ja viimein viimeisen muuttolaatikon purettua, hurraa. Vaihdettii myös järjestystä ja koottiin uusia huonekaluja, nyt voin sanoa,et pidän meidän olohuoneesta, ennen se oli jotenkin tosi tyhjä ja sekasen näköinen... Takka vaan puuttuu, mut se tulee sitten siihen meidän omaan taloon, johon muutetaan joskus parin vuoden päästä, jos päästään yhteisymmärrykseen, et millanen siitä tulee : D. Toi olkkari on täällä kämpässä muutenkin ihan valtava, laitan tähän vaikka kuvan siitä. Eli toinen puoli puuttuu kokonaan kuvasta. Ja vaikka te ette siitä tykkäiskään, nii meidän olkkarihan se on, eikä kenenkään muun. Järkkäilin myös muita huoneita uuteen uskoon, kaikki on nyt oikeestaan järjestyksessa ja valmiina vauvaa varten, jos hän vaa haluis syntyä.

Vauva liikkuskelee tosi hyvin... Tunnistan jo sen kaikki ruumiin osat ja yleensä myös tiedän et mitä hän liikuttaa.  Keskiviikkona ois sitte normaali neuvola käynti, varmaa katellaan verenpaineita ja pissaa, keskustellaan vähän, et mitä kuuluu. Oon tässä kerenny suunnitella jo, et kuinka mulla perjantai-iltana ihan varmasti menee lapsivedet ja pääsen synnyttämään, oon siis niin päättäny tämän. Kokeillu kaikki typerät jutut, jotka oon löytäny kirjoista ja netistä, et näin-synnytys-muka-käynnistyy, kolme ässää ja sitä rataa. Tosi typerää joo, tiijän et sitte ku lapsi on valmis nii synnytys alkaa, mutta ku tahdon vauvan jo. :(

Mulla oli puhelimessa tosta meidän uudesta pinnasängystä kuva, voisin sen vielä latailla tähän postaukseen. Tää on paljon kevyempi kuin toi sen edeltäjä, rullat alla ja ton toisen reunan saa laskettua alas. Mobilen kans värkkäilin siihen aikani kuluksi kiinni :).

Käytiin toissa päivänä päivystyksessä, kun mulla oli nivuset kävellessä, istuessa ja noustessa ihan tulessa. Sielläpä sitte selvis, et vauva oli tullu ihan alas (häpyliitoksen alle) ja sen pää tuntu sisätutkimuksessa tuolla alhaalla. Oli kiinnittynytkin, sillo Ultran aikana oli kasvot ylös päin ja näytti kovasti syövän sormiansa. Että ei siinä sen kummempaa. Oonkin nyt tuntenu vauvan liikkeet tuolla "alhaalla".

Sitten eilen oli se synnytystapa-arviointi ja situlla käynti. Päästiin ihan osaston ylilääkärin ultrattavaksi. Ei ollut tullut mitään merkittävää muutosta siihen kystiseen muutokseen, eikä siitä edelleenkään nähnyt, et onko se varmasti se toinen munuainen. Kuitenkin täydellisesti se on sen kohdalla, mut mitään ei voi sanoa varmaksi, ennen kuin pieni on syntynyt ja häntä päästään tutkimaan. Pahimmassa tapauksessa se on se munuainen, mikä tarkoittaa sitä, et se on pelistä pois ja se pitää poistaa jossakin vaiheessa, luultavasti lähempänä vuoden ikää. Mut en oo tästä huolestunut. Onneksi munuaisiakin on kaksi :). Tiijän et leikkaus on aina leikkaus, mut kyllähän nykyään tehdään vaikka mitä sydän leikkauksia ja aivokirurgiaa, melkee mitä vain saadaan korjattua.

Päätettiin myös, et synnytetään normaalisti, vaikka ne sitä sektiota mulle tarjoskin.
Jostaki syystä mulla oli taas sokeria pissassa... Vaikken ollu syönyt mitää sokerista, mehua join vähän ennen tuonne menoa semmosen kaks desiä ja seki oli täysimehua... Paineet normaalit, vauva paino yli kolme kiloa ja saatiin lupa synnyttää. Et ihan jees kaikki asiat.

Semmoinen hassun hauska uus oire mulle on tullut, etten voi istua enää, ilman, että tulis pahaolo ja jopa pitää käydä oksentamassa. Kiva jos kolme viikkoakin pitää vaan seistä tai maata. Mitään en saa nostella ja oon niin kypsä raskaana olemiseen. Joo tiedän, et se on paljon helpompi hoidettava tuolla mahassa, vaan mielummin nukkusin edes kunnolla sen pari tuntia minkä saan nukkua, ilman jatkuvaa vessassa ramppaamista ja potku treenejä. Viime yönä esikoinen heräs kahdentoista jälkeen huutamaan, eikä sille löytyny mitää syytä. Menin sitte sen sängyn vieree rauhoittelemaan, et ois päässy itekki takasi nukkumaan, mut neiti päätti vaan tuijottaa mua sängystä, eikä ees yrittänyt nukkua. Otin sitte sen meidän väliin nukkumaan, siinä se jakso sen kaks tuntia nukkua, kunnes alko riehumaan. Mies sitte vei sen nukkumaan omaan sänkyynsä ja jäi ite nukkumaan sen viereen lattialle. Et kumma ku pikku emäntää sitten aamulla väsyttiki, eikä ois halunnu millää nousta ylös. Noh, kyllä tämä tästä. Kuhan ei nyt ens viikolla alkais syntyy, ku miehellä on yövuoro Ja minä yksin tytön kanssa kotona. :D