Käytiin toissa päivänä päivystyksessä, kun mulla oli nivuset kävellessä, istuessa ja noustessa ihan tulessa. Sielläpä sitte selvis, et vauva oli tullu ihan alas (häpyliitoksen alle) ja sen pää tuntu sisätutkimuksessa tuolla alhaalla. Oli kiinnittynytkin, sillo Ultran aikana oli kasvot ylös päin ja näytti kovasti syövän sormiansa. Että ei siinä sen kummempaa. Oonkin nyt tuntenu vauvan liikkeet tuolla "alhaalla".

Sitten eilen oli se synnytystapa-arviointi ja situlla käynti. Päästiin ihan osaston ylilääkärin ultrattavaksi. Ei ollut tullut mitään merkittävää muutosta siihen kystiseen muutokseen, eikä siitä edelleenkään nähnyt, et onko se varmasti se toinen munuainen. Kuitenkin täydellisesti se on sen kohdalla, mut mitään ei voi sanoa varmaksi, ennen kuin pieni on syntynyt ja häntä päästään tutkimaan. Pahimmassa tapauksessa se on se munuainen, mikä tarkoittaa sitä, et se on pelistä pois ja se pitää poistaa jossakin vaiheessa, luultavasti lähempänä vuoden ikää. Mut en oo tästä huolestunut. Onneksi munuaisiakin on kaksi :). Tiijän et leikkaus on aina leikkaus, mut kyllähän nykyään tehdään vaikka mitä sydän leikkauksia ja aivokirurgiaa, melkee mitä vain saadaan korjattua.

Päätettiin myös, et synnytetään normaalisti, vaikka ne sitä sektiota mulle tarjoskin.
Jostaki syystä mulla oli taas sokeria pissassa... Vaikken ollu syönyt mitää sokerista, mehua join vähän ennen tuonne menoa semmosen kaks desiä ja seki oli täysimehua... Paineet normaalit, vauva paino yli kolme kiloa ja saatiin lupa synnyttää. Et ihan jees kaikki asiat.

Semmoinen hassun hauska uus oire mulle on tullut, etten voi istua enää, ilman, että tulis pahaolo ja jopa pitää käydä oksentamassa. Kiva jos kolme viikkoakin pitää vaan seistä tai maata. Mitään en saa nostella ja oon niin kypsä raskaana olemiseen. Joo tiedän, et se on paljon helpompi hoidettava tuolla mahassa, vaan mielummin nukkusin edes kunnolla sen pari tuntia minkä saan nukkua, ilman jatkuvaa vessassa ramppaamista ja potku treenejä. Viime yönä esikoinen heräs kahdentoista jälkeen huutamaan, eikä sille löytyny mitää syytä. Menin sitte sen sängyn vieree rauhoittelemaan, et ois päässy itekki takasi nukkumaan, mut neiti päätti vaan tuijottaa mua sängystä, eikä ees yrittänyt nukkua. Otin sitte sen meidän väliin nukkumaan, siinä se jakso sen kaks tuntia nukkua, kunnes alko riehumaan. Mies sitte vei sen nukkumaan omaan sänkyynsä ja jäi ite nukkumaan sen viereen lattialle. Et kumma ku pikku emäntää sitten aamulla väsyttiki, eikä ois halunnu millää nousta ylös. Noh, kyllä tämä tästä. Kuhan ei nyt ens viikolla alkais syntyy, ku miehellä on yövuoro Ja minä yksin tytön kanssa kotona. :D