Synnyttämistä

Päivä 1.
Noustiin ylös 7.00, niin ku joka aamu. Aamu toimet, syönti ja muumeja. Yhdeksan aikaa huomasin, et tulee harjoitus suppareita 10min välein. Niitä jatku siihen kolmeen asti, muuttuvat kivuliaiksi ja mun oli hankala olla, muttei kuitenkaan liian hankala. Siinä soiteltiin esikoiselle hoitopaikka ja kuuden aikaan tultiin oys, mulla melko napakat supistukset 5min välein. Noh, sisätutkimushan me tehtii, 2cm auki, venytettävissä vähän enemmän, kanavaa sentti... Osastollehan mut tietenkin siirrettiin. Mies lähti siitä sitten töihin ja mä jäin ihmettelemään niitä supistuksia. Yön olin kipeä ja aamulla 4cm auki.

Päivä 2.
Päiväksi supistukset katos, nukuin ja ihmettelin siinä niitä. Itketti ja siinä taisin vähän kivusta ja väsyneisyydestä itkeäkkin... Pääsin käymään illalla lääkärillä, sama tilanne, venytettävissä, kanavaa sentti...Yön supistelin kipeästi...mut sain sitten lääkkeen ja unta aamu yöstä.

Päivä 3
Huoh. Aamulla pääsin sitten lääkärille joka oli ihana ja ymmärtäväinen, sain puhuttua mieltä painavista asioista ja lupasi että huomenna voidaan puhkaista kalvot, et eihän kukaan jaksa tollasta tilannetta loputtomiin. Sisätutkimuksessa sama tilanne. Kävin sitten sen tutkimuksen päälle vetämässä kunnon rallia tuolla portaissa ja soittelemassa miehelle ja mummoille tilanteet. Menin sitten kanttiiniin kahville, kun ei siitä kävelemisestä ollut mitään apua, jäipä kahvit juomatta, kun vauva alko painamaan tuolla alakerrassa ihan sika kipeästi paikkoja... Sain sitte raahattua itseni osastolle, jossa mut laitettiin käyrään, mut tulin niin kipeäksi siitä vauvan pään painattamisesta, et päästivät mut pois ja sain jonkun piikin, kun en voinut enään istua tai maata, kun sattu niin saatanasti. Sitten ku tää piikki alko vaikuttaa, pistin maate ja niinhän ne supistukset alko tuntumaan alle 10min välein, lääkkeestä huolimatta. Siinä puolituntia seurasin niitä ja ilmotin kätilölle, samassa mun mieski sitte pölähti siihen. Aloinkin olla jo niin kipeä taas, ettei voinu istua tai maata, se kätilö sanoki, että tehdää sisätutkimus. Edelleen sen saman verran auki, mut se kanava oli kadonnu! Ja supistukset tuli sen 5min välein. JA OLI KIPEITÄ, oikeasti. Sanoin siinä, että nyt haluaisin ilokaasua, tää sattuu. Se meniki soittamaan synnytysosastolle, et ottaako ne mua sinne... Tosi tuskaiset 5min, kun ootettiin tuomiota. JA JES ne otti mut sinne. Siinä vaihtoin sen paidan, joka on takaa auki päälle ja lähettii osastolle kävellen, ku en ois voinu istua pyörätuolissa enää. Tuntu se pikku matka ihan järkyttävältä, mulla tuli niin saatanan kuuma ja tuskat aivan järkyttävät.

Päästii huoneeseen nro8, kätilö kyseli, et millasta kivunlievitystä haluat, päätin et otan ilokaasua ja tehtiin mulle sisätutkimuskin, siitä ei vaan meinannu tulla mitään, kun makaaminen oli yhtä tuskaa. Lopulta kun sain sen kaasun, niin taivaan portit aukeni. Ihana tunne, vei multa kaikki kivut pois, kun osasin ottaa sen oikeeseen aikaan. Ymmärrän, et joistaki tää tuntuu uskomattomalta, mut vei oikeasti. Oli ihan mahtava olla ilman kipuja!
Päästiin siin 4 aikaan saliin ja aukesin puolessa tunnissa sen sentin aina. Kuuden sentin kohdalla alko sen ilokaasun vaikutus olemaan liian vähäinen ja mulle annettiin kohdunkaulan puudutus. Taas helpotti ja mies siin laitto radionki päälle, kätilö lähti käymään jossain. Vaan heti ku se kätilö lähti johonkin, mua alko ponnistuttamaan ja sain ähkästyä vaan "kätilö, nyt, äkkiä" ja tuli kiire. 5min siitä nii oli tyttö maailmassa. Aukesin sen 4cm ihan muutamaan minuuttiin : D. Et sillain. Viralliset merkinnät lapsesta oli et synty Klo17.53, Pituutta 50cm, painoa 3715g, hattu 345. Sai 9-9-9 apgareista ja nyt on voittaja fiilis :). Kipeetä kävi ja piti tikatakkin, mut pystyin istumaan. SIIS ISTUMAAN ! Aivan mahtava tunne, mulla vointi hyvä ja käärö sylissä.